Muistolauseita adressiin

Tälle sivulle olemme keränneet saatteita sekä hengellisiä ja luontoaiheisia muistolauseita.

Saatteita

  • Rakkaudella muistaen
  • Kiitollisuudella muistaen
  • Kaipauksella muistaen
  • Sanomattomasti muistaen
  • Kiittäen ja kaivaten
  • Kiitollisuudella ja kaipauksella
  • Sydämestäni kaivaten
  • Suurella rakkaudella
  • Syvästi kaivaten
  • Isän/äidin iäisyysmatkaa siunaten

Hengellisiä säkeitä

  • Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat. Ilm. 14:13.
  • Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään Luuk. 2:29.
  • Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Ps. 23:1.
  • Herra on antanut meille elämän, Hänen kädessään on myös lähtömme hetki.
  • Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylisensä, ei häntä enää ole. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesti. Ps. 103:15–17.
  • Ihminen on kuin tuulen henkäys hänen päivänsä kuin pakeneva varjo.
  • Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistään eikä kuolemaa ole enää oleva. Ilm. 21:4
  • Jumala ei koskaan sulje ovea aukaisematta toista.
  • Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, hän elää, vaikka olisi kuollut. Joh. 11:25.
  • Katso, niinkuin savi savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, sanoo Herra Jer. 18:6.

Meri

  • Ja henki ikuinen taa tuonen virran kantaa, päin rauhan suurta rantaa vie pienen ihmisen.
  • On pursi irronnut maan laiturilta, vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
  • Sinun rauhasi on ääretön niin kuin meri
  • Ma katson kuinka tumma laine liittyy valkeaan. Käyn kerran niitten matkaan unhon virtaan harmajaan ja tuudittaudun tuolle puolen ajan.
  • Meri tyyntyy, varjot pitenee, rauhan rantaa rähenee – vene hiljaa satamaan saapuu.
  • Minä soudan pois maailmasta uneen ja unheeseen ja tuskasta kuolemasta, minä soudan vapauteen.
  • Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles’ lempeän rauhan suo.
  • Kodin tyynestä rannasta purjehtimaan, lähdit poika uljas ja nuori. Nous’ matkalla myrsky ja purtesi kaas’, sinut saavutti surman nuoli.
  • Niin hiljaa enkeli kulkua johti, elon virran valkeita rantoja kohti.
  • Pysähtyi sydämes’ pursi rauhan vienoille vesille, armon auringon sylihin. (J. H. Erkko)

Luonto ja ikuisuus

  • Äkkiä on hetki; lehti väreilee alas hiljaisuuteen siivissään koko metsän valo. (Niilo Rauhala)
  • Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli. (Aila Meriluoto)
  • Elo mainen kun iltaan raukes’, oli tyyntä ja rauhaisaa niin. Joku portti vain hiljaa aukes’ ja se iäks’ suljettiin.
  • Hän, joka antaa surun, antaa myös lohdutuksen.
  • Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalle, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
  • Ja kerran tuskaa vailla hän herää uuteen elämään.
  • Ja rauhan maa iankaikkinen kangastaa vastaan. (Aleksis Kivi)
  • Jäi jälkeesi kaipuu jäi sanaton suru.
  • Jätti jäljen ihanan, kaaren kauniin, loistavan, lensi syliin Jumalan.
  • Kauneinta on hämärtyessä illoin, kaikki taivaan rakkaus on silloin kerääntynyt valoon tummuvaan.